Seuranta- ja ajokuvat: mistä kuvan hinta oikeasti muodostuu

Kun puhun opiskelijoille seuranta- ja ajokuvien kustannuksista, ensimmäinen vastaus ei ole laitteissa. Se on kuvakäsikirjoituksessa. Jokainen liikkuva kuva vaatii päätöksen siitä, mistä kamera lähtee, minne se päätyy ja mitä katsojan pitää ehtiä ymmärtää matkan aikana. Jos päätös jää tekemättä, maksat sen myöhemmin kuvauspaikalla, jossa jokainen minuutti on kalliimpi kuin pöydän ääressä.

Piirrän itse ruudut yleensä kolmeen vaiheeseen: lähtöasento, liikkeen reitti nuolella ja loppuasento. Se vie lyhyestä asiavideosta noin tunnin, mutta säästää usein useita uusintaotoja. Suunnitelma kertoo myös, onko liike ylipäätään tarpeen. Moni kohtaus toimii staattisella kuvalla yhtä hyvin, ja silloin liikkeen jättäminen pois on halvin ratkaisu.

Kurssilla tämä näkyy harjoituksessa, jossa jokaiselle seurantakuvalle kirjoitetaan yksi lause: mitä liike kertoo, mitä paikallaan pysyvä kuva jättäisi kertomatta. Jos lausetta ei synny, liike pudotetaan pois.

• Suunnitteluun käytetty tunti säästää kuvauspäivän minuutteja
• Kysy ensin, tarvitaanko liikettä lainkaan
• Yksi lause perusteeksi jokaiselle liikkeelle

Ajokuva mielletään raskaaksi kalustoksi, mutta lyhyessä asiavideossa kalusto voi olla yllättävän kevyt. Tasainen lattia, pyörillä liikkuva jalusta tai käsin tuettu kamera riittävät usein, kun liike on hidas ja matka lyhyt. Kallista on se, että ostaa väline ennen kuin tietää, minkä tyyppistä liikettä oikeasti tarvitsee.

Suosittelen aloittamaan siitä, mitä sinulla jo on, ja vuokraamaan tai lainaamaan vasta, kun harjoituslista osoittaa rajan. Hinta nousee nopeasti, jos haluat pitkän, täysin tasaisen liikkeen ulkona tai epätasaisella pinnalla. Silloin tarvitaan raiteita, tasoitusta ja lisäkäsiä, ja jokainen niistä on oma kustannuseränsä.

Toinen piilevä erä on akku- ja tallennustila. Seurantakuvia otetaan monta, koska ensimmäinen ottaa harvoin onnistuu. Varaa muistia ja virtaa vähintään kaksinkertaisesti siihen, mitä luulet tarvitsevasi.

• Aloita olemassa olevalla kalustolla
• Vuokraa vasta kun harjoitus osoittaa tarpeen
• Varaa muistia ja virtaa reilusti

Kuvauspäivän aika on kalleinta aikaa, harjoitteluaika halvinta. Siksi ehdotan aina, että seurantakuva kokeillaan ensin ilman varsinaista kohdetta: kävele reitti, mittaa askeleet, merkitse lattiaan teipillä lähtö- ja päätepisteet. Näin huomaat esteet, valon muutokset ja kaapelit ennen kuin ne pysäyttävät kuvauksen.

Harjoituslistassa, jonka kurssilla annan, on kohta jokaiselle liikkeelle: nopeus, korkeus, kohteen etäisyys ja se, missä kohdassa kuvan sisältö vaihtuu. Kun nämä on kirjattu, kuvaaja ja kohde tietävät samat asiat. Epäselvyys on yleisin syy toistoihin, ja jokainen toisto kuluttaa sekä aikaa että energiaa.

Kokeile myös liikettä ilman kameraa. Kun liikut itse kuvan mukana, huomaat helposti, jos reitti on liian pitkä tai liike alkaa liian äkkiä.

• Merkitse lähtö- ja päätepisteet teipillä
• Kirjaa nopeus, korkeus ja etäisyys
• Kävele reitti ennen kuvausta

Jokainen uusinta maksaa enemmän kuin ensimmäinen ottokerta, koska väsymys ja valon muutokset kasaantuvat. Kolmannen oton jälkeen liike on usein jäykempi, ei parempi. Siksi asetan itselleni rajan: jos liike ei onnistu kolmella yrityksellä, tarkistan suunnitelman sen sijaan, että jatkaisin yrittämistä.

Syyt toistoihin ovat melkein aina samat: liike alkaa tai loppuu rytkähtäen, kohde poistuu kehyksestä tai nopeus ei vastaa puhuttua kohtaa. Kaikki nämä ovat ennakoitavissa. Kun olet kerran nähnyt ne omassa harjoituksessasi, tunnistat ne seuraavalla kerralla jo piirrosvaiheessa.

Pidä kirjaa onnistuneista otoista ja siitä, mikä muuttui edellisestä. Muistiinpanot ovat halpa tapa oppia, ja ne lyhentävät seuraavan projektin kuvaamiseen kuluvaa aikaa.

• Rajaa yritykset kolmeen ennen suunnitelman tarkistusta
• Tunnista yleiset syyt: rytkähdys, rajaus, nopeus
• Kirjaa muistiin, mikä muuttui otosten välillä

Leikkausvaiheessa seurantakuvan hinta tulee vielä kerran esiin. Jos liike alkaa ja päättyy hallitusti, kuva toimii sellaisenaan ja vaatii vähän korjausta. Jos liike on epätasainen, jouduit leikkaamaan sen pois tai peittämään sen toisella kuvalla, ja alkuperäinen työ menee hukkaan.

Siksi opetan liikkeen perustelun ennen kuvausta. Kun tiedät, mitä katsojan pitää ymmärtää liikkeen aikana, tiedät myös, mihin kohtaan leikkaus sopii ja mitä materiaalia tarvitset sen molemmin puolin. Lisäkuvaa ei tarvitse ottaa varmuuden vuoksi, jos suunnitelma kertoo sen jo.

Tämä on se hetki, jossa suunnittelun ja kuvaamisen kustannukset kohtaavat. Hyvin perusteltu liike säästää aikaa sekä kuvauspaikalla että leikkauspöydän ääressä.

Käytännössä ota jokaisesta liikkeestä yksi varmuuskuva paikallaan, jotta leikkaus onnistuu, jos liike ei toimikaan.

• Hallittu alku ja loppu vähentävät korjaustarvetta
• Perusteltu liike kertoo, mitä lisämateriaalia tarvitaan
• Yksi paikallaan pysyvä varmuuskuva riittää

Arvioi ensin, montako seurantakuvaa videossasi todella tarvitaan. Lyhyessä asiavideossa yksi tai kaksi liikettä on usein enemmän kuin riittävästi, ja jokainen niistä kannattaa suunnitella huolella. Laske sitten suunnitteluun, harjoitteluun, kuvaamiseen ja leikkaukseen kuluva aika erikseen, koska jokaisella vaiheella on oma hintansa.

Lisää listaan vuokrattava kalusto, mahdollinen avustaja ja varaus uusintoihin. Älä unohda matkoja ja kuvauspaikan lupia, jos kuvaat muualla kuin omissa tiloissasi. Kun summa on koossa, vertaa sitä siihen, mitä liike tuo viestille: jos vastaus on epämääräinen, harkitse yksinkertaisempaa kuvaa.

Kurssin työarkki auttaa tässä. Se pakottaa kirjaamaan jokaisen kuvan perusteen ja tarvittavat resurssit, jolloin hinta ei yllätä vasta kuvauspäivänä.

• Laske vaiheet erikseen: suunnittelu, harjoitus, kuvaus, leikkaus
• Muista kalusto, avustaja ja uusintavaraus
• Vertaa kustannusta siihen, mitä liike viestille tuo