Seuranta- ja ajokuvan yleisimmät virheet ja niiden välttäminen

Yleisin virhe on liikuttaa kameraa vain siksi, että liike näyttää ammattimaiselta. Aloittelija näkee hienon ajokuvan jossakin ja haluaa saman omaan videoonsa, vaikka kerrottava asia ei vaadi sitä. Katsoja huomaa liikkeen, mutta ei tiedä miksi se on siellä, ja huomio siirtyy sisällöstä kameraan.

Kysyn opiskelijoilta aina saman kysymyksen ennen jokaista seurantakuvaa: mitä katsoja ymmärtää tämän liikkeen ansiosta, mitä hän ei ymmärtäisi staattisesta kuvasta? Jos vastaus on epäselvä, kuva kannattaa jättää paikoilleen. Hyvä perustelu on esimerkiksi se, että kohde kulkee työvaiheesta toiseen ja katsojan pitää pysyä mukana.

Kirjoita perustelu yhdellä lauseella kuvakäsikirjoituksen ruudun viereen. Lause toimii myöhemmin myös tarkistuksena: jos et saa sitä kirjoitettua, liike ei ole valmis.

• Kirjoita jokaiselle liikkeelle yhden lauseen perustelu
• Vertaa liikettä staattiseen vaihtoehtoon
• Poista liike, jos perustelu jää epäselväksi

Toinen tavallinen virhe on liikkeen alku ja loppu. Kun kamera lähtee liikkeelle liian äkisti tai pysähtyy kuin seinään, kuva tuntuu kömpelöltä, vaikka itse liike olisi sujuva. Leikkauksessa tämä vielä korostuu, koska liikkeen ensimmäiset ja viimeiset sekunnit usein jäävät käyttöön.

Ratkaisu on antaa liikkeelle pehmeä lähtö ja lasku. Aloita kuvaus hetkeä ennen liikettä ja jatka hetki sen jälkeen, jolloin leikkaukseen jää vapaata kuvaa molemmista päistä. Näin voit valita sopivan kohdan ilman, että liike katkeaa kesken.

Harjoittele reitti hitaasti ja kävele se läpi ilman kameraa. Huomaat usein, missä lattia on epätasainen, mihin kaapeli jää tielle ja mistä kohdasta liikkeen kuuluu alkaa. Kymmenen minuutin kuiva harjoitus säästää monta uusintaotosta.

• Aloita tallennus ennen liikettä ja lopeta sen jälkeen
• Kävele reitti ensin ilman kameraa
• Tarkista lattia ja esteet etukäteen

Seurantakuvassa kehystys muuttuu koko ajan, ja juuri siksi se menee helposti pieleen. Kohde on välillä liian lähellä reunaa, pää katkeaa tai edessä ei ole tilaa siihen suuntaan, johon henkilö kulkee. Katsoja tuntee, että kuva on ahdas, vaikka hän ei osaa sanoa miksi.

Jätä liikkuvan henkilön eteen hieman enemmän tilaa kuin taakse. Pidä etäisyys kohteeseen mahdollisimman vakiona, jolloin kuvakoko ei vaihdu huomaamatta. Jos kuvaat yksin, kokeile ensin suurempaa kuvakokoa, koska pienet kehystysvirheet näkyvät siinä vähemmän.

Asiavideossa kohde on usein jokin esine tai työvaihe, ei pelkkä henkilö. Silloin on tärkeintä, että katsottava asia pysyy näkyvissä koko liikkeen ajan. Merkitse kuvakäsikirjoitukseen, mikä asian pitää olla kehyksessä liikkeen alussa, keskellä ja lopussa.

• Jätä liikesuuntaan enemmän tilaa kuin taakse
• Pidä etäisyys kohteeseen vakiona
• Merkitse ruutuun, mikä pitää näkyä liikkeen kussakin vaiheessa

Moni yrittää seurantakuvaa kädessä pitäen ja huomaa vasta leikkauspöydän ääressä, että jokainen askel näkyy kuvassa. Käsivaralla kuvaaminen on mahdollista, mutta se vaatii harjoittelua ja sopii vain tilanteisiin, joissa pieni liike on hyväksyttävä tyylikeino.

Jos käytössäsi ei ole kiskoa tai vakainta, voit korvata ajon muilla keinoilla. Pyörillä varustettu tuoli tai tasainen käytävä tekee jo paljon, ja polviasento, jossa liikut koukistamalla jalkoja, vaimentaa askelten tärinää. Myös laajempi objektiivi anteeksiantaa värinää paremmin kuin pitkä.

Tärkeintä on valita liike, jonka välineesi kestävät. Yksinkertainen, hyvin tehty hidas siirtymä toimii paremmin kuin ambitioitu ajo, joka epäonnistuu. Kirjaa harjoituslistaan, millä välineellä kukin kuva tehdään, niin et joudu päättämään asiaa vasta paikan päällä.

• Valitse liike, jonka välineesi todella kestävät
• Käytä laajempaa objektiivia, jos kuva värisee
• Kirjaa väline jokaisen kuvan viereen

Seurantakuva on usein pitkä, ja se unohtuu miettiä osana kokonaisuutta. Jos liike alkaa ja päättyy väärästä kohdasta, edellinen ja seuraava kuva eivät kohtaa. Katsoja kokee tämän pienenä rytmihäiriönä, vaikka ei osaa nimetä sitä.

Suunnittele siis kuvan paikka jo kuvakäsikirjoituksessa. Mieti, millä kuvalla liike alkaa, mihin se päättyy ja minkä kuvan se kohtaa leikkauksessa. Hyvin toimiva ratkaisu on päättää seurantakuva staattiseen kehykseen, jolloin seuraava leikkaus tuntuu luontevalta.

Kuvaa myös yksi varmuuskuva samasta asiasta paikallaan pitäen. Se pelastaa leikkauksen, jos liike ei onnistu halutulla tavalla. Asiavideossa selkeys on aina tärkeämpää kuin liikkeen näyttävyys, ja varakuva takaa, että viesti menee perille.

• Suunnittele liikkeen alku ja loppu leikkauksen kannalta
• Päätä liike mieluiten staattiseen kehykseen
• Kuvaa aina yksi varmuuskuva paikallaan

Suurin osa edellisistä virheistä korjaantuu, kun kuvan kokeilee ennen varsinaista kuvausta. Harjoitus ei tarkoita täyttä tuotantoa vaan lyhyttä läpikäyntiä, jossa katsot, kulkeeko liike, pysyykö kohde kehyksessä ja onko perustelu edelleen voimassa.

Tee ensin kuiva harjoitus ilman kameraa, sitten kokeile kameralla ja katso tallenne heti. Kolme otosta riittää useimmiten: yksi hitaasti, yksi normaalilla vauhdilla ja yksi varalle. Kun näet ongelman näytöllä, korjaat sen kerralla.

Kurssilla käytämme tähän harjoituslistaa, jossa jokainen kuva käydään läpi samoilla kysymyksillä. Lista on lyhyt, mutta se estää ne virheet, jotka muuten huomataan vasta leikkauksessa, kun kuvaaminen on jo ohi.

• Kuiva harjoitus ilman kameraa ensin
• Kolme otosta: hidas, normaali ja varakuva
• Katso tallenne heti paikan päällä