Näin piirrät kuvakäsikirjoituksen lyhyelle asiavideolle askel askeleelta

Moni jättää kuvakäsikirjoituksen tekemättä, koska luulee tarvitsevansa piirtotaitoa. Tarvitset vain tikku-ukon, laatikon ja kynän. Ruutu on tässä työkalu, ei taideteos, ja sen tehtävä on kertoa, mitä katsoja näkee ja miksi juuri se on kuvassa.

Piirrä paperille kuusi tai kahdeksan samankokoista suorakulmiota videon kuvasuhteessa. Yleensä se on leveä 16:9, ja ruudun alle jätetään tilaa muistiinpanoille. Tasainen ruudukko pakottaa ajattelemaan kuva kerrallaan, eikä koko videota yhtenä sumeana ideana.

Suosittelen lyijykynää ja pyyhekumia ensimmäiselle kierrokselle. Kun ruutu ei ole pysyvä, uskallat kokeilla toista kuvakokoa tai kääntää kohteen toiselle puolelle. Siistimmän version voit tehdä vasta, kun järjestys on varmistunut.

Lyhyessä asiavideossa ruutuja on usein vähemmän kuin luulet. Kolmenkymmenen sekunnin selitys kantaa hyvin kuudella kahdeksalla kuvalla, kun jokaisella on oma tehtävänsä eikä yksikään ole pelkkää täytettä.

• Piirrä ruudut samaan kuvasuhteeseen kuin lopullinen video
• Jätä ruudun alle tilaa muistiinpanoille
• Käytä lyijykynää ensimmäisellä kierroksella

Ennen kuin piirrät ainoatakaan viivaa, kirjoita yhdellä lauseella, mitä katsojan pitää videon jälkeen tietää. Jos lausetta ei saa kirjoitettua, kuvat eivät sitä pelasta. Kirjoita lause sivun yläreunaan ja palaa siihen jokaisen ruudun kohdalla.

Sen jälkeen jaa asia osiin. Esimerkiksi ohjeessa laitteen käyttöönotosta osat voivat olla: mitä tarvitaan, ensimmäinen vaihe, tyypillinen virhe ja lopputulos. Jokaiselle osalle tulee yksi tai kaksi ruutua, ja jokaisen ruudun viereen merkitään, mikä tieto siinä välittyy.

Kysy jokaisesta ruudusta kysymys: jos tämä kuva puuttuisi, jäisikö katsojalta jotain ymmärtämättä? Jos vastaus on ei, ruutu on koriste. Karsiminen suunnitteluvaiheessa on ilmaista, karsiminen leikkauspöydällä maksaa kuvausaikaa.

Tämä sama kysymys ohjaa myöhemmin kameran liikkeitäkin. Liike perustellaan sisällöllä, joten sisällön täytyy olla selvillä ennen kuin liikettä ruvetaan piirtämään.

• Kirjoita videon pääajatus yhdelle riville
• Jaa asia osiin ennen kuvien suunnittelua
• Poista ruutu, jos sen puuttuminen ei haittaisi

Kun ruutujen sisältö on selvä, merkitse jokaiseen kuvakoko. Kolme perusmerkintää riittää alkuun: laaja kuva näyttää ympäristön, keskikuva kertoo henkilöstä tai toiminnasta ja lähikuva nostaa esiin yksityiskohdan. Kirjoita merkintä ruudun alakulmaan lyhenteellä, jonka itse ymmärrät.

Piirrä kehys niin, että kohde on oikeassa paikassa. Jos henkilö puhuu, jätä hänen katseensa suuntaan tilaa. Jos kyse on esineestä, piirrä sen ympärille riittävästi ilmaa, jotta reunat eivät leikkaa tärkeää osaa. Hahmottelet siis samalla kehystystä, vaikka ruutu olisi pieni.

Kuvakulma kannattaa merkitä myös, vaikka se tuntuu itsestään selvältä. Silmien korkeudelta kuvattu kuva on neutraali, ylhäältä kuvattu työpöytä näyttää kädet ja välineet. Valinta vaikuttaa siihen, mitä katsoja näkee, ja se pitää tehdä ennen kuvauspäivää.

Kun kaikissa ruuduissa on koko ja kulma, huomaat usein toistoa. Viisi peräkkäistä keskikuvaa kertoo, että yksi pitäisi vaihtaa lähikuvaksi, jotta katsojan huomio pysyy mukana.

• Merkitse jokaiseen ruutuun laaja, keski- tai lähikuva
• Jätä katseen suuntaan tilaa
• Tarkista, ettei viisi ruutua peräkkäin ole samaa kokoa

Liike piirretään ruutuun nuolella. Yksi nuoli ruudun sisällä näyttää kohteen liikkeen, ruudun ulkopuolelle piirretty nuoli kameran liikkeen. Pidä tästä erosta kiinni koko suunnitelmassa, niin kuvausryhmäsi ei joudu arvailemaan, kumpaa tarkoitat.

Panorointi merkitään vaakasuuntaisella nuolella ruudun alle tai viereen, kallistus pystysuuntaisella. Seuranta piirretään nuolena, joka seuraa kohdetta. Jos liike alkaa toisesta kuvasta ja päättyy toiseen, piirrä kaksi ruutua ja yhdistä ne nuolella, jolloin alku- ja loppukehys näkyvät molemmat.

Lisää nuolen viereen lyhyt perustelu: esimerkiksi näyttää, mistä osa kiinnittyy runkoon. Jos perustelua ei löydy, liike ei välttämättä ole tarpeen. Staattinen kuva on usein parempi valinta kuin liike, jolle ei ole syytä.

Käytä samoja merkkejä joka ruudussa ja kirjoita selite sivun reunaan. Kun joku toinen lukee suunnitelman, hänen pitää ymmärtää se ilman sinua vieressä.

• Kohteen liike ruudun sisällä, kameran liike ruudun ulkopuolella
• Alku- ja loppukehys omiin ruutuihinsa
• Kirjoita nuolen viereen liikkeen syy

Kuvakäsikirjoitus ei kerro vain kuvasta, vaan myös ajasta. Kirjoita jokaisen ruudun alle arvioitu kesto sekunteina ja se, mitä kertoja sanoo tai mikä ääni kuuluu. Silloin näet heti, jos ruudussa on liikaa asiaa lyhyelle ajalle.

Lue kertojan teksti ääneen ruutu kerrallaan ja katso kelloa. Puhe on yleensä hitaampaa kuin kirjoittaessa kuvittelet. Jos lause ei mahdu ruudun kestoon, lyhennä lausetta tai lisää ruutuun aikaa. Kuvaa ei kannata venyttää, jos sanat eivät sinne mahdu.

Numeroi ruudut isolla ja pidä järjestys selvänä. Jos haluat kokeilla vaihtoehtoa, leikkaa ruudut erilleen ja siirtele niitä pöydällä. Tämä on nopein tapa nähdä, toimiiko selitys eri järjestyksessä paremmin.

Kun järjestys on lukittu, kirjoita ruutujen väliin siirtymä: leikkaus, häivytys tai liike. Näin suunnitelma kertoo, miten katsoja siirtyy näkökulmasta toiseen.

• Arvioi kesto sekunteina ruudun alle
• Lue kertojan teksti ääneen kellon kanssa
• Numeroi ruudut ja kirjoita siirtymä niiden väliin

Valmis kuvakäsikirjoitus kannattaa käydä läpi kerran kokonaisena. Lue ruudut alusta loppuun ja katso, ymmärtääkö joku, jolle aihe on uusi, mitä videossa kerrotaan. Pyydä häntä kertomaan omin sanoin, mitä hän ymmärsi. Jos hän jää jumiin, ongelma on yleensä yhdessä ruudussa.

Merkitse jokaiselle ruudulle kuvauspaikka ja tarvittavat välineet. Näin huomaat, että kolme ruutua voidaan kuvata samassa paikassa peräkkäin, vaikka ne olisivat videossa eri kohdissa. Se säästää aikaa ja pitää valaistuksen yhtenäisenä.

Ota paperi mukaan kuvauspaikalle tai valokuvaa se puhelimella. Jos joudut poikkeamaan suunnitelmasta, kirjoita muutos ruutuun heti. Seuraavalla kerralla huomaat, mitkä ratkaisut toimivat ja mitkä eivät.

Kuvakäsikirjoitus ei ole lukittu sopimus. Se on työkalu, joka pitää ajatuksen koossa silloin, kun kuvauspäivä muuttuu kiireiseksi.

• Pyydä uutta lukijaa kertomaan video omin sanoin
• Ryhmittele ruudut kuvauspaikan mukaan
• Kirjaa muutokset ruutuun kuvauspäivänä