Kun panorointi alkoi nykiä: Villen haastattelukuvan korjaus

Ville otti minuun yhteyttä lokakuun alussa. Hän oli kuvannut kolmen minuutin asiavideon sähkönsäästöstä ja halusi sen alkavan hitaalla panoroinnilla työhuoneen poikki puhujan luo. Kuvaa katsoessaan hän huomasi, että liike lähti käyntiin pienellä nykäyksellä ja pysähtyi liian jyrkästi, ikään kuin joku olisi painanut jarrua.

Pyysin häntä lähettämään kuvan ja kertomaan, mitä laitteita hänellä oli käytössä. Hänellä oli kevyt kolmijalka ja tavallinen kuvauspää. Ongelma ei ollut välineissä vaan tavassa, jolla hän kuljetti kameraa: käsi lähti liikkeelle liian nopeasti ja päättyi samalla tavalla. Tämä on yleinen virhe, kun panorointi tehdään ensimmäistä kertaa.

Ville kertoi myös, ettei hän ollut harjoitellut liikettä ennen varsinaista kuvausta. Hän oli kuvannut kaksi otosta ja valinnut niistä paremman. Tästä lähdimme liikkeelle: ennen kuin kameraa liikutetaan, liike pitää tuntea käsissä.

Katsoimme kuvaa yhdessä ruutu ruudulta. Liike kesti noin neljä sekuntia, mutta ensimmäinen sekunti oli selvästi nopeampi kuin loppu. Katsoja ei tiedä, miksi kamera kiihtyy, joten liike alkaa tuntua vahingolta eikä päätökseltä.

Toinen havainto koski kehystystä. Puhuja oli kuvan oikeassa reunassa liikkeen päättyessä, eikä hänen edessään ollut tilaa katsoa. Panorointi oli siis päättynyt hieman liian aikaisin ja liian jyrkästi, ja ihminen jäi puristuksiin kuvan laitaan.

Kolmanneksi huomasimme, että liikkeelle ei ollut annettu tehtävää. Huone ei kertonut videon aiheesta mitään, joten panorointi ei vienyt katsojaa kohti uutta tietoa. Kysyin Villeltä, mitä katsojan pitäisi huoneesta huomata. Hän mietti hetken ja sanoi: pistorasiaryhmän ja sen vieressä olevan mittarin. Siitä liikkeelle sai perustelun.

• Liikkeen alku oli nopeampi kuin loppu
• Puhuja jäi kuvan reunaan ilman katsetilaa
• Liikkeellä ei ollut sisällöllistä tehtävää

Aloitimme tasaisesta alusta. Neuvoin Villeä pitämään kameran aloituskehyksessä pari sekuntia ennen kuin liike alkaa. Näin leikkauksessa on varaa, ja liikkeen voi aloittaa juuri siitä kohdasta, jossa se on vakaa.

Lopetuksessa tehtävä on sama: liike hidastuu ennen kuin se pysähtyy, ja loppukehys pidetään vielä hetken paikallaan. Ville harjoitteli tätä kolmijalalla ilman kuvausta. Hän laski mielessään kolmeen liikkeen alussa ja loppuun, ja kokeili, kuinka pieni käden paine riittää.

Kehotin häntä myös löysäämään vastusta kuvauspäästä, jos se oli säädetty liian jäykäksi. Liian tiukka pää saa liikkeen takertumaan ja purkautumaan äkillisesti. Liian löysä pää taas antaa käden tärinän näkyä. Oikea väli löytyy vain kokeilemalla samaa liikettä monta kertaa peräkkäin.

• Pidä aloituskehystä kaksi sekuntia ennen liikettä
• Hidasta ennen pysähdystä ja pidä loppukehystä hetki
• Säädä kuvauspään vastus sopivaksi kokeilemalla

Seuraavaksi Ville piirsi liikkeen kuvakäsikirjoitukseen. Hän teki kaksi ruutua, aloituksen ja lopetuksen, ja yhdisti ne nuolella. Ruutuun hän kirjoitti, mitä kuvassa on alussa ja mitä lopussa, sekä arvion liikkeen kestosta.

Lisäsimme lattiaan teipillä kaksi merkkiä, jotka osoittavat kolmijalan suuntauksen alussa ja lopussa. Näin hän pystyi toistamaan liikkeen samalla tavalla jokaisella otolla ilman, että piti arvailla kehystystä näytöltä.

Tärkeintä oli, että nuoli ei ollut koriste. Jokainen liike kirjoitettiin ylös yhdellä lauseella: mitä katsoja saa tietää tämän liikkeen ansiosta. Jos lausetta ei saanut kirjoitettua, liike jätettiin pois. Ville totesi, että tämä vei häneltä kymmenen minuuttia mutta säästi tunnin turhaa kuvaamista.

Kun Ville kuvasi liikkeen uudelleen, hän teki kolme otosta ja valitsi niistä sen, jossa hidastus oli pehmein. Liike kesti nyt kuusi sekuntia, ja puhuja jäi kuvassa hieman vasemmalle keskilinjasta niin, että hänen katseensa edessä oli tilaa.

Lähetti minulle ennen ja jälkeen -leikkeet. Ero oli selvä jo ilman erityisiä tarkkuusmittauksia: uusi liike näytti harkitulta. Pistorasiaryhmä ja mittari tulivat kuvaan juuri sillä hetkellä, kun puhuja alkoi kertoa laitteiden valmiustilasta.

Ville huomautti vielä, että hän oli aiemmin pitänyt panorointia koristeena, jonka voi lisätä, kun video tuntuu tylsältä. Nyt hän kysyi ensin, mitä tietoa liike kuljettaa. Se muutti hänen tapansa suunnitella myös seuraavat kuvat, joihin hän ei lopulta tarvinnut kameranliikettä lainkaan.

Villen tapaus on tavallinen, ja siksi se on hyödyllinen. Töksähtelevä panorointi ei yleensä johdu huonosta kalustosta vaan siitä, ettei liikettä ole harjoiteltu eikä sille ole annettu tehtävää.

Syksyn pimenevinä viikkoina sisäkuvauksessa valo on usein epätasaista, ja hidas panorointi paljastaa valon vaihtelun heti. Kannattaa siis tarkistaa, että kehys pysyy valaistuna koko liikkeen ajan, ennen kuin painaa tallennusta.

Jos haluat kokeilla itse, ota kolmijalka, valitse huoneesta yksi kohde ja harjoittele liike ilman tallennusta viisi kertaa. Kirjoita sitten ylös, mitä liike kertoo katsojalle. Jos vastaus on selvä, kuvaa. Jos ei, jätä liike pois ja pidä kamera paikallaan.